Oili Salminen: Kuulla ja kuunnella tietoverkossa - siinä haastetta hallinnolle!

Jokaisella Suomen kunnalla, ministeriöllä, virastolla ja instituutiolla on omat verkkopalvelut. Ne jakavat etupäässä tietoa, mutta tarjoavat myös jonkin verran osallistumismahdollisuuksia. Uusin hallinnon kansalaisfoorumi on oikeusministeriön ylläpitämä Otakantaa.fi, joka avattiin tammikuussa.

Osallistumis- ja vaikuttamismielessä kuntien ja hallinnon uudet verkkopalvelut eivät ole vielä saavuttaneet kansalaisten luottamusta. Siitä huolimatta kansalaisfoorumeilla näyttäisi olevan merkitystä keskustelujen avaamisessa aiheista, joita ei muuten tulisi julkisuuteen, sekä vaihtoehtoisten mielipiteiden esilletuonnissa. Verkkofoorumeilla keskustelua käyvät kaikkein aktiivisimmat, joiden keskusteluja seuraa runsas määrä lukijoita, jotka eivät itse kirjoita viestejä. Heille keskustelut tarjoavat uutta tietoa ja näkökulmaa asioihin.

Tietoverkkovälitteiset osallistuvan demokratian menetelmät tarjoavat monia etuja. Niitä ovat esimerkiksi tavallista laajempien osallistujajoukkojen potentiaalinen osallistuminen, käsiteltävän asian esitteleminen ja taustatiedon julkaiseminen kaikille samassa muodossa samaan aikaan sekä erilaisten näkökulmien saaminen käsiteltävään asiaan. Digitaalisuuden ansiosta informaatiota voi työstää ja välittää erilaisten välineiden ja palvelujen avulla.

Kansalaiset tuottavat sisältöä ja välittävät tietoa

Parin viime vuoden aikana internetistä on kehittynyt sosiaalisen tiedonmuodostuksen väline. Tiedon tuottaminen, jalostaminen, jakelu ja varastointi ovat yhteisöllistä tekemistä. Samalla voidaan arvioida myös tiedon luotettavuutta ja oikeellisuutta.

Hyviä esimerkkejä tietopääoman keräämisestä ovat esimerkiksi vuoden 2004 joulupäivän tsunamikatastrofin ja heinäkuun 2005 Lontoon pommiräjäytysten jälkeinen aika: kansalaiset saattoivat omalla viestinnällään ja välineillään auttaa hädässä olevia, ja välittää uutisia teksteinä, kuvina ja videoina. Näissä tapauksissa kansalaistoimijat ja valtamedia tekivät läheistä yhteistyötä tiedonvälityksessä paikallisesti ja globaalisti tietoverkkojen avulla.

Wikipedian suomenkielisessä versiossa on juuri ylitetty 100 000 artikkelin raja. Se kertoo talkoohengestä ja kansalaisaktiivisuudesta. Median ja yritysten perustamat keskustelupalstat, YouTube, Flickr, online-keskustelut ja monet muut nettipalvelut ovat suosiossa. Miten hallinto voisi saada näitä osallistujia omien palvelujensa käyttäjiksi?

"Asiantuntija" kohtaa "kansalaisen"

Yksi ratkottavista ongelmakohdista löytyy kulttuurieroista. Kansalaisyhteiskunnan moninaiset kulttuurit ja hallintokulttuuri ovat toimintatavoiltaan kovin etäällä toisistaan. Kulttuurit muuttuvat lisäksi eri tahtiin.

Hallinnon keskusteluihin osallistuvilla ei ole selvää käsitystä, miten heidän mielipiteitään ja ehdotuksia käsitellään ja mihin ne vaikuttavat. Ilmeistä on, että hallinnon tarpeet kuulla kansalaista ovat lievässä ristiriidassa kansalaisten tarpeille tulla kuulluiksi ja näkyviksi toimijoiksi.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa painotetaan asiantuntijuutta ja osaamista. Tämä johtaa helposti siihen, että kansalaistoimijoiden esittämiä näkökulmia ei aina oteta huomioon, sillä ne koetaan ei-asiantuntijoiden tuottamiksi.

Päivän puheenaiheet nousevat esille valtamedian valitsemista aiheista. Kovassa kilpailussa media valitsee myyviä juttuja, jolloin aiheen taustoitus ja liittymäkohdat muihin asioihin jäävät vähemmälle. Vaihtoehtoista julkisuutta on tarjolla, mutta sitä ei löydetä internetin uumenista tai se ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Kansalaisten viestintäpalvelujen käyttö, omatoimisuus ja horisontaaliset viestintäverkostot ovat tulleet jäädäkseen. Hallinnon, median ja instituutioiden on tarpeen miettiä keinoja, miten kohdata kansalaiset tietoverkkojen välityksellä.

Viestintävalmiudet ovat tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja

Kansalaiskeskusteluissa kohtaavat monenlaiset tahot. Yhteistä tietoverkkokeskustelujen eritaustaisille osallistujille on jonkinasteisten viestintävalmiuksien omaaminen. Heillä on tarpeita ja motivaatiota osallistua, osaamista tietotekniikan ja -verkon käyttöön sekä yhteys tietoverkkoon.

Lisävärinsä antaa sekin, että kansalaisten tulisi hallita erilaisia "kielipelejä", kuten hallinnollista terminologiaa, tietotekniikkaan liittyvää sanastoa ja tietoverkoissa käytettävää ilmaisua lyhenteineen ja hymiöineen, jotka ovat vielä useimmille vieraita. Viestintävalmiudet ovat perusedellytys tietoverkkofoorumeille osallistumisessa. Niitä ei vielä ole kaikilla.

Tietoverkkovälitteinen osallistuva demokratia saattaakin kehittyä hyvin koulutetun ja tietoyhteiskuntataitoisen keski-ikäisen ja sitä nuoremman väestön osallistumis- ja vaikuttamismuodoksi, mikäli nämä ryhmät kiinnostuvat nykyistä enemmän toiminaan yhteisten asioiden parissa.

Kansalaistaidot ja viestintävalmiudet lomittuvat tietoyhteiskunnassa toisiinsa. Sekä tietoyhteiskuntaohjelmassa että kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa on kiinnitetty huomiota kansalaistaitoihin ja viestintävalmiuksiin.

Niillä, joilla on hyvät viestintävalmiudet, on muita paremmat mahdollisuudet toteuttaa kansalaisuuttaan. Motivaatio ja osaaminen kansalaistoiminnassa keskittyvät Suomessa hyvin koulutetulle väestönosalle, jolla on lisäksi viestintäosaamista, motivaatiota ja liittymiä tietoverkkoon.

Kansalaisen kohtaaminen verkossa on haaste hallinnolle

Tietoverkkokeskusteluissa jakaudutaan helposti hallinnon ja kansalaisten leireihin, jolloin foorumista tulee näkemysten keräilypaikka. Toistaiseksi vielä harvoin virkamiehet itse osallistuvat keskusteluun, vaan he pysyttelevät mieluummin taustalla.

Yhteydenpito ja vuorovaikutus kansalaisten ja hallinnon välillä on usein projektiluonteista, jolloin jatkuvuus päätöksentekoprosessin seuraamisessa on hankalaa. Hallinnon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta tunnetusti lisää se, että keskusteluja käydään päätöksenteon eri vaiheissa.

Internetissä on mahdollista lisätä käsiteltävää aihetta tukevia palveluja ja sisältöjä, kuten esimerkiksi hallinnon pöytäkirjoja, suunnitelmia, tilastoja, lisäinformaatiota luottamushenkilöiden käyttämistä puheenvuoroista ja käyttäytymisestä äänestyksissä.

Myös päätöksentekoprosessien visualisointi helpottaa hahmottamaan aiheen etenemistä. Esillä olevien kysymysten monitahoisuuden esitteleminen on puolestaan haaste tiedon tuotannolle. Siinä pitäisi huomioida sekä selkeys että eri näkökulmien esittely.

Kamppailua vapaa-ajasta - mikä motivoisi osallistumaan?

Ihmisten vapaa-ajasta käyvät kamppailua hyvin erilaiset ajankäyttömahdollisuudet. Kansalaistoiminta tapahtuu lähes yksinomaan omalla vapaa-ajalla, joten silloin ajan- ja rahankäytön rinnalla kyse on innostumisesta ja motivaatiosta toimintaan. 

Tarkastelua on paikallaan laajentaa tekniikan mahdollisuuksista, palveluista ja asiantuntijuudesta kansalaisten toimijuuteen ja sen edistämiseen. Tähän tarvitaan yhteistyötä ja yhteisiä näkemyksiä, mikä edellyttää kansalaistoimijoiden, poliittisen elämän, liiketoiminnan ja hallinnon yhteisiä verkostoja ja hankkeita erilaisten demokratiapalvelujen aikaan saamiseksi. Hyvillä demokratiasovelluksilla olisi kysyntää myös muualla maailmassa.

Vanha sanonta ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” toivottavasti kumoutuu valtionhallinnon uusien verkkopalveluiden ansiosta. Oikeusministeriö on julkaissut kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman osana Otakantaa.fi- ja Kansanvalta.fi-palvelut.

Ne ovat avauksia kansalaisosallistumisen ja -vaikuttamisen tietotaidon välittämisessä, osallistumisfoorumin kehittämisessä sekä eri osapuolten verkostoitumisessa. Ehkä kengät eivät vielä ole kovin hienot, mutta tarpeeksi hyvät tallustella alkuun kohti 2.0 -versiointia.

- Kolumnisti Oili Salminen on oikeusministeriön ylläpitämän Otakantaa.fi -keskustelufoorumin verkkotoimittaja. Kolumni perustuu Salmisen juuri valmistuneeseen lisensiaatintyöhön "Tavikset tietoverkoissa - kansalaisosallistumisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia viestintävalmiuksien näkökulmasta".

Linkkejä:

- Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma 

- Otakantaa.fi  - kansalaiskeskustelujen foorumi

- Kansanvalta.fi – tietoa suomalaisesta demokratiasta