Lina Van Aerschot: Tasa-arvoinen tietoyhteiskuntakehitys vaatii yhteiskunnallista panostusta

Myös Suomen kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa 2007–2015 Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi kansalaisten tasa-arvoisuutta tietoyhteiskunnassa pidetään tärkeänä. E-Europe2005-portaalissa erityisiksi riskiryhmiksi mainitaan vanhukset ja vammaiset, kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa 2007–2015 sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon edistäminen mainitaan yleiseksi tavoitteeksi. Kummassakaan julkaisussa ei mainita sosioekonomisten tekijöiden merkitystä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämismahdollisuuksien suhteen, vaikka niiden vaikutus on huomattava. 

Tukitoimille on Suomessa tarvetta

Vähäinen koulutus ja heikko tulotaso ovat osoittautuneet sitkeimmiksi digikuilun aiheuttajiksi. Sitkeiksi siksi, että tietoyhteiskunnan kehittyessä niiden merkitys ei ole ratkaisevasti vähentynyt, vaan heikon koulutus- ja tulotason omaavat ihmiset käyttävät vähiten tieto- ja viestintätekniikkaa useimmissa EU-maissa. Vuonna 2002 tehdyssä SIBIS-vertailussa (Statistical Indicators Benchmarking Information Society) Suomi ei pärjännyt mitenkään erityisen hyvin mitä tulee digikuilun laajuuteen: sekä vanhusväestön että vähätuloisten kyvyt käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa olivat reilusti väestön keskiarvoa jäljessä. Suomessa erot olivat jopa huomattavasti suurempia kuin silloisten EU-maiden keskiarvot. Vain yhdellä osa-alueella Suomi pärjäsi hyvin: naiset eivät juuri olleet kehityksestä jäljessä miehiin verrattuna.

EU-tasolla on olemassa e-inkluusio-toimenpideohjelmia, mutta Suomen tietoyhteiskuntastrategiassa tasa-arvon edistämistä ei konkretisoida paljoakaan.  Yhteiskunnan tasa-arvosta kiinnostuneena olenkin jäänyt kaipaamaan suomalaista tietoyhteiskunnan tasa-arvoistamisohjelmaa. On tärkeää huomioida, että vanhusten ja vammaisten lisäksi myös vähätuloiset, heikosti koulutetut, työttömät ja maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea voidakseen osallistua ja hyötyä tietoyhteiskunnan tarjoamista eduista. 

Vähätuloisille taloudellista tukea, tietokone tutuksi kursseilla

Projekti on kesken ja varsinaisia tuloksia saadaan odottaa vielä vuosi, mutta joitakin alustavia havaintoja voin jo mainita. Ensinnäkin Suomen kohdalla voidaan todeta, että sosioekonomisista syistä johtuvaa digikuilua ei ole paljonkaan huomioitu sähköistä hallintoa kehitettäessä ja tietoyhteiskunnan tulevaisuutta visioitaessa. Toki palveluita kehitetään tasa-arvoisesti kaikille, ja esimerkiksi kirjastojen ja muiden julkisten nettipisteiden avulla ne ulotetaan myös suurimman osan saataville.

Sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat kuitenkin erityistä, juuri heidän tarpeisiinsa räätälöityä apua, jotta he pystyvät palveluita hyödyntämään. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Tasa-arvoiseen elämään –projekti on hieno esimerkki. Projekti tarjoaa tietokonekursseja syrjäytymisuhan alla eläville ihmisille ja kouluttaa mm. päiväkeskusten asiakkaita vertaiskouluttajiksi. Olisi hienoa, jos myös poliittisten ohjelmien tasolla tietoyhteiskunnan sosiaalinen yhdenvertaisuus pysyisi tavoitteena, jonka eteen tehdään riittävästi konkreettista työtä.

EU:n kuudennen puiteohjelman rahoittama ELOST-tutkimusprojekti kartoittaa alhaisen sosioekonomisen statuksen omaavien ihmisten tietoyhteiskuntavalmiuksia kuudessa maassa. Suomesta projektissa on mukana Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti sähköisen hallinnon palvelut ja heikosti koulutettujen, työttömien, vähätuloisten sekä vähemmistöjen mahdollisuudet käyttää niitä. Miten yhä sähköistyvässä yhteiskunnassa käy niille, jotka eivät syystä tai toisesta käytä internetiä tai muuta uutta tekniikkaa? Entä millä toimenpiteillä näiden ihmisten mahdollisuudet hyötyä tietoyhteiskuntakehityksestä voidaan turvata?

Mahdollisuuksilla voi motivoida

Toinen alustava tutkimustulos liittyy siihen miksi ihmiset eivät käytä tieto- ja viestintätekniikkaa. Syyt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: materiaalisten resurssien puute, tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen vaadittavien taitojen puute ja motivaation puute. Kaksi ensimmäistä, taloudelliset ja taidolliset puutteet, on suhteellisen helppo korjata yhteiskunnallisin tukitoimin. Tietokoneen ja internetliittymän hankkimista voidaan rahallisesti tukea ja mahdollisuuksia tietokoneenkäyttötaitojen opetteluun tarjota erilaisin kurssein.

Kolmas puute, motivaatio, voi olla hankalampi korjata, mutta onneksi siihenkin voidaan vaikuttaa tukitoimin. Monien ihmisten kohdalla on tietysti kyse siitä, että he eivät ole kiinnostuneita uudesta teknologiasta eivätkä koe tarvitsevansa sitä. Se on vapaa henkilökohtainen valinta.  Joidenkin ihmisten kohdalla motivaatiota saattaa sen sijaan yllättäen löytyä, jos kahdesta ensimmäisestä puutteesta on huolehdittu, eli taloudelliset resurssit ja tarvittavat taidot ovat saatavilla. Oikeanlaisella tietoyhteiskuntapolitiikalla on siis mahdollista ulottaa tietoyhteiskunnan informaatio-, kommunikaatio- ja palveluhyödyt kaikkien halukkaiden saataville.

Kolumnisti Lina Van Aerschot toimii tutkijana ELOST-projektissa (E-Government for low socio-economic status groups)Tampereen yliopiston Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella.

Lisätietoa ELOST-projektista:
- ELOST-projektin sivut
- ELOST-projekti Tampereen yliopistossa

Muuta lisätietoa:
-Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia
-eEurope 2005 -verkkosivusto