Timo Karppinen: Kosketus kreikkalaiseen tietoyhteiskuntaan

Odottelin mielenkiinnolla, mitä seuraavalla yrityksellä mahtaa lähetyksenä saapua. Seuraavana arkipäivänä tuo odotettu paketti saapuikin. Se oli pettymyksekseni yksi ainoa kirjekuori, joka piti sisällään toisen kirjekuoren. Mahtaa olla tärkeitä papereita, ajattelin. Avasin kirjeen, ja totesin siellä olevan lentoyhtiön printtaaman otteen heidän varausjärjestelmästään sekä kutsun muodolliselle illalliselle. Liekö kohteliaisuutta vai tietoyhteiskunnan prosessien määrittelytyössä sattunut bugi, sillä olisihan nuo tiedot voinut laittaa yhtä hyvin mailiini.

Saapuminen Ateenaan

Kun saapuu oudolle lentokentälle, josta ei edes ole kuullut mitään, ihmetys on aina suuri. Miksi kaikki kentät ovat aivan samanlaisia? Jos muussa asioiden standardisoinnissa ja harmonisoinnissa ei ole onnistuttu, niin ainakin lentokenttien kohdalla on onnistuttu lähes täydellisesti. Ainoa eroavuus on palveluiden tasossa ja kieltojen määrässä.

Suomalaisena on tosin myönnettävä, että saapuminen paikkaan, jossa on reilusti yli 20 astetta lämmintä, on varsin miellyttävää. Ainakin syyskuisena iltapäivänä, kun kotona lämpötila oli vain viisi astetta. Asemalla oli vastassani henkilö, jonka nimeä en edes yritä tavata. Ainakin siinä nimessä oli monta po-po-ul tai jotakin sinne päin. Hän ohjasi minut ja tanskalaisen kollegani taksiin. Taksi kiersi kaupunkia noin tunnin verran ja lasku oli kokonaista 12 euroa! Bensan hinta näytti olevan hieman alle euron. Vaikka tuo polttoaineen hinta olisi ollut kaksinkertainenkin, ei se siltikään selitä taksien hinnoittelua Suomessa.

Ateenan nopeusrajoitukset näyttivät olevan viitteellisiä. Rajoitus oli jossain kuudenkympin tienoilla, mutta silti etenimme reilua satasta. Joka puolella näytti olevan rakennustyömaa käynnissä. Kadut olivat lähes yhtä huonossa kunnossa kuin Lahden kaupungin pääkadut viimeisen vuoden aikana. Suunnittelu oli tainnut unohtua, mutta siihenhän me suomalaiset olemme kai kaikki tottuneet. Ainoa poikkeus oli, että siellä rakennettiin myös taloja. Talot tosin olivat jääneet puolitiehen, koska niissä oli ainoastaan pari ulkoseinää kahdella sivulla. Liekö paikallinen ilmastointijärjestelmä. Näitä kesken jääneitä taloja oli vierivieressä.

Muodollinen illallinen

Olin saanut Kreikan tietoyhteiskuntaohjelmalta kutsun illallistilaisuuteen, joka pidettiin yhdessä Ateenan hienoimmista hotelleista. Tilaisuuteen osallistuivat kaikki esitelmän pitäjät sekä suuri joukko kreikkalaisia, heidän hallituksensa edustajat mukaan lukien. Tilaisuus oli järjestetty erittäin täsmällisesti. Jokaiselle oli merkityt paikat, jotka kuulemma oli jaettu sen perusteella, mitä kieltä henkilö puhui.

Itse jouduin pöytään, jossa oli ainoastaan kreikankielisiä henkilöitä ja minun Kreikan osaamiseni kun rajoittuu alfaan ja beetaan! Niistäkin kokemusta on ainoastaan beetasalpaajista... Oli siinä sitten illallinen. Luultavasti he olisivat olleet varsin ystävällistä porukkaa. Istuttiin iltaa tuppisuina ja syötiin sekä maisteltiin paikallista viiniä. Hieman hauskuutta tilaisuuteen järjesti muutama amerikkalainen turisti sekä hotellin turvamies neuvotellessaan jenkin oikeudesta osallistua illalliselle kutsumattomana sekä shortseissaan.

1st European Summit: Observing the IT Society

Varsinaisen kokouspäivän ohjelma oli tiukkaan aikataulutettua luentoa. Kreikan lisäksi puhujia oli kaikista pohjoismaista sekä muutamasta Keski-Euroopan maasta. Lähes kaikki esittelivät uusia innovaatioita, mutta varsin yleistä oli, etteivät innovaatiot olleet kehittyneet yhtään pidemmälle. Palvelut innovaatioiden takaa puuttuivat. Pohjoismaisena yhteistyönä kehitetty verotusportaali taisi olla kehittyneimmästä päästä. Kyseistä portaalia hallinnoi Islanti ja kaikki muut pohjoismaat ovat siivellä mukana. Miksikähän juuri verotus oli valittu ensimmäiseksi sähköisen asioinnin kohteeksi?

Norjalaiset ovat pisimmällä veroasioinnin sähköistämisessä. Siellä veroehdotukseen vastaaminen voidaan hoitaa tekstiviestillä. - Samalla vaivalla olisi saatu speksattua laajempi verotuksen kokonaisuus, jossa voidaan myös muuttaa tietoja, ei ainoastaan hyväksyä veroehdotusta. Ainakin minulla heräsi kysymys, miksi se edes pitää hyväksyä? Eihän niin tehdä meilläkään, vaan ainoastaan jätetään vastaamatta ehdotukseen.

Operaattorin näkökulma tietoyhteiskuntaan

Oli joukossa piristäviäkin asioita, joita saattoi kuvata jopa rohkeiksi. Paikallinen teleoperaattori Vivodi Telecommunications S.A., joka toimi myös tilaisuuden sponsorina, esitteli näkemyksiään ja hintavertailuja. General Manager of Commercial Affairs, Alexandros Papaspyridis käytti havainnollistamisen apuvälineenä hintoja moottoritien rakentamisen ja Ateenan lentokentän välillä. Mukaan oli laitettu myös valokaapelin hinta, kaivettuna kreikkalaiseen kalliomaastoon. En olisi uskonut että valtiosta, joka on paljon jäljessä tietoyhteiskunnan kehityksessä verrattuna Suomeen, tulisi niinkin järkeviä ja ennakkoluulottomia kannanottoja teleliikenteen hoitamisesta. Ja vieläpä paikallisen teleoperaattorin johtoportaan suulla.

Heidän mielipiteensä oli, että yhteiskunnan tulisi vahvasti olla mukana rakentamassa laajakaistaverkkoa, eikä antaa sitä ainoastaan operaattorien hoidettavaksi. Uskomatonta, kuinka edistyksellistä tapaa ajatella. Kreikka investoikin alueellisten laajakaistayhteyksien kehittämiseen reilut 200 miljoonaa euroa. Hienoa, Kreikka!  - Tietoliikenneyhteyksien tulisi olla olennainen ja kiinteä osa yhteiskunnan ylläpitämää infrastruktuuria, ja niihin tulisi tehdä reilusti suurempia investointeja. Eihän kukaan osta itselleen autoa saarelle, jossa ei ole maantietäkään.

Mukana myös Euroopan komissio

Kun kyseessä oli eurooppalaisten tietoyhteiskuntaohjelmien tapaaminen, oli myös Euroopan komissio edustettuna. Keskustellessamme tietoyhteiskunta-aiheista ja niiden vierestä nousi esille palveluiden puute. Kaikkialla Euroopassa keskitytään, lähes poikkeuksetta, teknologiaan eikä palvelujen tarjontaan. Jos palveluita ei ole, ei teknologian kehittämisessäkään ole mitään mieltä. Teknologiaa ei pitäisi kehittää ainoastaan kehityksen vuoksi, vaan sitä tulisi myös hyödyntää.

Pieni saari keskellä Atlanttia

Paikka tunnetaan myös nimellä Islanti. Näin suomalaisittain tarkasteltuna, jos ei olisi käynyt siellä, voisi olettaa sen pelkäksi kalastajakyläksi keskellä suurta valtamerta. Ainoana plussana lähes ilmainen energia - tulivuoret kuumavesilähteineen. Näin ei kuitenkaan ole. Islantilaiset ovat pitkään jatkuneella, määrätietoisella työllä tehneet maastansa tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijän, joka näyttää juurtuneen myös sen kansalaisten mieleen. On esimerkillisen hienoa, miten he ovat ottaneet käyttöön ja omaksuneet sähköisiä palveluita.

Islannissa kuntien avustukset esimerkiksi urheiluseuroille kulkevat sähköisen palvelun kautta. Esimerkkinä tämä on mitä mainioin siksi, että avustukset jaetaan usein jäsenmäärän perusteella, ja jäseniä seuroissa saattaa olla enemmän kuin asukkaita kunnassa. Toteutusesimerkkinä kuulimme järjestelmästä, jossa kunnan tukirahat siirretään seuran käytettäväksi vasta kun kuntalainen on määritellyt itse jäsenyytensä maksamalla seuran jäsenmaksun. Avustusta siis maksetaan vain todellisen, ei arvioidun, jäsenmäärän perusteella.

Jos Suomessa aloitettaisiin saman mittakaavan mukaisten palveluiden siirtäminen verkkoon, olisi muutosvastarinta erittäin vaikeaa voittaa. - Kerronpa esimerkin suomalaisesta elävästä elämästä. Olipa (on) kerran sihteeri, jolla oli sihteeri. Sihteerille lähetettiin sähköpostia, jonka hänen sihteerinsä vastaanotti ja tulosti, ensimmäisen sihteerin puolesta. Sihteerin sihteeri vei tulostetun sähköpostin sihteerin pöydälle. Sihteeri kirjoitti vastauksen tulosteen toiselle puolelle käsin ja sihteerin sihteeri taas kopioi näin syntyneen tekstin sähköpostiohjelman client-sovellukseen ja lähetti vastauksen. Lisäksi hän tietenkin arkistoi mappiin kaikki syntyneet asiakirjat. Näin siis meillä Suomessa.

Suomesta esillä VETUMA-palvelu ja kuntien yhteistyö

Omassa puheenvuorossani käsittelin VETUMA - palvelua sekä suunnitteilla olevaa kunta-alan järjestelmää, jossa kaikilla toimialoilla voitaisiin käyttää samaa ohjelmarunkoa palveluiden seurannassa. Kuntien muodostama konsortio on aloittelemassa hanketta, jossa muodostetaan ohjelmistokokonaisuus sähköisen asioinnin tueksi. Järjestelmä mahdollistaa asukkaille heidän oman asiansa seurannan julkisen verkon kautta. Mahdollista olisi muun muassa nähdä asioiden käsittelyvaiheet, ja saada selville kenen virkamiehen pöydällä asia makaa. Tällä saavutettaisiin työtehon nousua johtuen ulkopuolisesta paineesta.

Suomessa on kykyä ja resursseja parantaa sähköisiä palveluita

Yhteenvetona Kreikan tapahtumasta voitaisiin todeta, että meillä Suomessa on kyky, resurssit ja tarve olemassa toteuttaa tietoyhteiskunnan kehitystä eteenpäin vievää muutosta. Jos vertaamme meidän valmiuksiamme Etelä-Euroopan maiden vastaaviin, ovat ne aivan eri mittakaavassa.

Ihmisten koulutustaso ja yhteiskunnan teknologinen valmius ottaa käyttöön edistyneitä sähköisiä palveluita on Suomessa huipputasoa. Mielestäni olisi keskityttävä muokkaamaan julkista mielipidettä niin, että myös poliitikot voisivat asettua tietoyhteiskuntaprojektien taakse. Yhteiskunnan tulisi pystyä markkinoimaan sähköisien palveluiden laajentamisen ajatukset tyyliin ”palvelu paranee” myös meillä Suomessa. Muistaakseni jokin kaupallinen taho näin tekikin lamavuosien aikoihin. Suomen tietotekninen penetraatio on sitä luokkaa, että voisi olettaa kehityksen kulkevan vauhdilla. Niinhän se tietysti tekeekin, mutta ei palvelujen suhteen.

Antina Kreikan kokouksesta oli uudenlaiset näkemykset Euroopan eri laidoilta sekä mahdollisuus tuoda omia näkemyksiä esille myös Euroopan komission suuntaan. Lisäksi minulle esitettiin kysymys mahdollisuudesta järjestää seuraava, vuoden 2007 Observing the IT Society, tapaaminen Suomessa. Järjestelyihin Kreikan tietoyhteiskuntaohjelma oli panostanut näyttävästi.

Kolumnisti Timo Karppinen toimii Lahden kaupungin kehityspäällikkönä.