Kirsi Niittyinperä: Ubiikkia sisältöä
Olen takertunut sanaan ”ubiquitous”. Kompuroin ilmaisussa ”ubiquitous information society”. Haluaisin kulkea kauniisti korkokengissä sen rinnalla, mutta viime kuukaudet olen painanut kurahaalari päällä ubiikkiviidakossa.
Kun kuulin sanan ”ubiquitous”, se kalskahti korvaani toisaalta tyylikkäänä ja toisaalta tärkeilevänä. Käännösohjelma tarjosi käännöksen: kaikkialla läsnäoleva. Ensimmäisenä mieleeni tuli Jumala ja toisena ilma. Kaikkialla läsnä oleva tietoyhteiskunta. Yhteiskunta on kaikkialla läsnä sekin ja joka tapauksessa – mehän elämme siinä. Turhaa ja tarpeellista tietoa on yhteiskunta pullollaan ja erilaiset tekniset ratkaisut ovat itsestään selvä osa arkeamme. Siis mitä uutta?
Kaikkialla läsnä olevasta tietoyhteiskunnasta on tullut valtakunnan tason tavoite. Ubiikin yhteiskunnan utopiassa meillä kaikilla, tai ainakin mahdollisimman monella, on käytössään monia erilaisia ’tietoyhteiskuntalaitteita’, joiden avulla voimme olla yhteydessä tietoon 24 tuntia vuorokaudessa. Kuulostaa hyvältä niin kauan kuin paino on sanalla voimme, muuten ihanne muuttuu painajaiseksi. Tekniikka tarjoaa mahdollisuuksia ja välineitä, joita voimme käyttää tarvitessamme, halutessamme ja pystyessämme. Tekniset ratkaisut voivat helpottaa elämäämme ja ”lisätä” aikaamme, mutta ubiikkiviidakossa aina kaikkialla läsnä olemisen vaatimus voi myös toimia päinvastoin.
Laitteet ja kanavat ilman sisältöä ovat tyhjiä kuoria
Mobiilit laitteet ja internet tarvitsevat sisältöjä: tietoa, taidetta, viihdettä. Mitä enemmän on erilaisia laitteita ja jakelukanavia, sitä enemmän kaivataan sisältöjä. Sisällön tarve on itse asiassa valtava. Tämä on hyvä uutinen kaikille alan ammattilaisille, sisällöntuottajille ja tekijöille. Hyvän uutisen riemua hillitsee kuitenkin se, että digitaalisen sisällön jakelun pelisäännöt ovat vasta lapsenkengissään. Välillä tuntuu siltä, että uuden alussa pätevät viidakon lait. Tietoyhteiskunta on kuitenkin sivistysyhteiskunta.
Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa on monen mielestä vaikea asia. Joidenkin mielestä tekijänoikeudet kuuluvat muinaiselle analogiselle kaudelle ja ne pitäisi haudata analogisten laitteiden mukana. Tekijänoikeus ei ole kumpaakaan: se ei ole mahdottoman vaikeasti ymmärrettävää eikä se ole auttamattoman vanhanaikaista. Digitaalinen tekniikka on muuttanut sisältöjen tekemisen ja levittämisen tekniikkaa. Itse tekemiseen tarvitaan edelleen – vanhanaikainen – luova ihminen, jolle syntyy tekijänoikeus teokseensa.
Tekijänoikeus on immateriaalioikeus, se suojaa ei-materiaalista, henkistä omaisuutta. Digiaikana tämä omaisuus on vaikeammin materialisoitavissa kuin konkreettinen teoskappale. Elokuvaa ei enää tarvitse tallentaa filmikelalle, jotta se ”olisi olemassa”, vaan se voi olla olemassa näkymättöminä bitteinä jossain pienessä muistiyksikössä. Sen tuottamiseen on edelleen käytetty lukematon määrä työtunteja, ammattitaitoa, luovuutta ja rahaa. Se on jonkun omaisuutta.
Kaikki mahdollinen ei ole sallittua
Yleensä ymmärretään, että toisen omaisuutta, esim. autoa tai puhelinta, ei saa luvatta ottaa ja käyttää. Usein tämä ymmärrys kuitenkin hämärtyy ei-materiaalisen omaisuuden kohdalla. Digitaalinen tekniikka mahdollistaa mm. elokuvien ja musiikin aiempaa helpomman kopioimisen ja välittämisen. Kaikki mikä on mahdollista, ei kuitenkaan ole sallittua. Käyttöehdoista on sovittava asianosaisten kesken.
Tietoyhteiskunnan tekijänoikeudet mielletään hankaliksi, koska käyttö- ja jakelumahdollisuuksia on lukematon määrä verrattuna analogisiin mahdollisuuksiin. Toisaalta korostetaan jatkuvaa muutosta, jossa vakiintuneet pelisäännöt eivät toimi.
Usein myös kuulee vaatimuksen, että kaiken pitäisi olla saatavilla. Lähestulkoon maailman kaiken tekijänoikeudella suojatun aineiston pitäisi olla käytettävissä, kun käyttö teknisesti on mahdollista. En ihan ymmärrä, miksei vähän vähempi riitä. Eritoten kun vähän vähempikin on tässä tapauksessa yllin kyllin.
Käyttöehdoista sopiminen voi olla vaikeaa jo sen takia, että uudessa tilanteessa eivät vanhat mallit sellaisenaan toimi. Tarvitaan uusia pelisääntöjä, joita kulttuuri- ja sisältöteollisuus mielellään rakentaa yhdessä laitevalmistajien, operaattoreiden ja käyttäjien kanssa. ”Kaikki mulle nyt heti”–yhteiskunnassa tarvitaan malttia ja ubiikkiviidakkoon järjestystä tuo kokonaisuuden huomioiminen. Tekniikka ja sisällöt kulkevat käsi kädessä, kun kehitetään tietoyhteiskuntaa. Matkalla tarvitaan välillä kurahaalaria, välillä korkokenkiä.
Kirsi Niittyinperä on Tuotos ry:n toiminnanjohtaja. Tuotos on av- ja elokuvatuottajien tekijänoikeusyhdistys. Se toimii av-tuottajien ja katsojien välissä helpottamassa tekijänoikeuslupien saamista ja korvausten maksamista sekä tiedon saantia.