Reijo Aarnio: Tietosuojastako vientituote?

Tosiaankin – Etelä-Afrikkaan. Tehtävänkuvaan kuuluu eteläisen Afrikan alueen tietoyhteiskunta- ja tiede- ja teknologiakehityksen analysointi osana alueen taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Tietoyhteiskunnan erottamaton osa on tietosuoja, sillä todetaanhan hallitusohjelmassakin, että kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin edistetään tietosuojaa parantamalla. Tästä ajatuksesta olen ylpeä.

Uutinen oli kuitenkin yllättävä. Aloin pohtia, onko kysymys osaamisestamme vai opettamisestamme, taikka toisin sanottuna ainakin jostain, josta voitaisiin käyttää nimitystä vientituote. Ajatusta kypsyteltyäni totesin, että miksikäs ei. Totesin myös, että itse asiassa sitäkin työtä tässä on jo tehty!

Olisiko suomalaisella tietoyhteiskuntaosaamisella kysyntää ollakseen vientituote? Tietosuojavaltuutetun näkökulmasta kysyntää on hyvinkin paljon. Tosin syynä useinkin on myös se seikka, että koko Euroopan Unioni on panostanut paljon tietosuojaan. Jäsenvaltioiden vertailussa olemme pärjänneet hyvin, joten tässäkin mielessä olemme hyviä EU oppilaita ja meillä olisi paljonkin annettavaa.

Eurooppalaista Schengenin tietojärjestelmää tarkastetaan neljästä näkökulmasta: maa-, meri- ja ilmarajavalvonnan sekä tietosuojan kantilta. Olen tänä vuonna vieraillut uusissa jäsenmaissa, joissa on näin ollen ollut pakko panostaa paljon tietosuojaan. Samoin laajentumisdirektoraatin kutsusta olen yhdessä Lapin yliopiston professori Saarenpään kanssa vieraillut luennoimassa mm. Kyproksella, Turkissa, ja kohta myös Montenegrossa.

Globalisaatiokehityksen myötä elinkeinoelämä näyttäisi siirtävän monia toimintojaan kolmansiin maihin. Tällöin kuitenkin tietosuojan osalta unioni edellyttää, että henkilötietojen käsittelyä koskevissa asioissa tuossa kolmannessa maassa tai siellä toimivassa yrityksessä pystytään takaamaan riittävän korkea tietosuojan taso. Tiedän tilanteita esimerkiksi Etelä-Amerikasta, jossa paikallinen liike-elämä on edellyttänyt kotivaltiotaan huolehtimaan riittävästä tietosuojan tasosta lainsäädäntötoimin voidakseen kilpailla ulkoistamiseen liittyvillä palveluillaan. 

Mitä tähän vientituotteeseen sitten voisi sisältyä? Ehkä koko tietoyhteiskuntaosaamista sellaisenaan ei edes kannata harkita vientituotteena vietäväksi, mutta siitä voidaan kyllä tunnistaa useita komponentteja, joita voisi harkita tuotteistettavan.

Ensinnäkin, ja ehkä vähän korkeaotsaisesti, voidaan ajatella, että tietoyhteiskunnan vientiponnistelut edistäisivät myös ihmis- ja perusoikeuskehitystä kohdemaissa edellyttämällä kansallisilta lainsäädännöiltä tiettyä tasoa.Myös elinkeinoelämä voisi tästä vientitoiminnasta hyötyä; komissiohan on alkanut panostaa tietosuojaa turvaavien tekniikoitten – PET-teknologia – kehittämiseen.

Esimerkkinä tällaisesta voisi olla haaveeni siitä, että kännyköiden näyttöihin saataisiin ikoni osoittamaan paikannuspalveluiden käyttöä. Tällöin ketään ei paikannettaisi vastoin lakia tai paikannettavan tahtoa! Hallinto, luomalla parhaita tietosuojakäytäntöjä, toimisi myös esimerkkinä kolmansille maille. Tästä erinomaisena esimerkkinä olkoon vaikka kansallisen tietoturvapäivämme saama erinomainen vastaanotto maailmalla. Kiitos siitä liikenne- ja viestintäministeriölle.

Iso kansallinen kysymys lienee, onko meillä malttia tässäkin asiassa puhaltaa yhteiseen hiileen. Ehkä ymmärsin alussa kertomani ilmoituksen väärin; pelkona on, että menetämme etulyöntiasemamme ja kohta tuomme tietoyhteiskunnan Suomeen ulkomailta.

- Kolumnin kirjoittaja Reijo Aarnio toimii tietosuojavaltuutettuna.