Katrina Harjuhahto-Madetoja: Satua vai totta

Yksi näistä ohjelmista oli tietoyhteiskuntaohjelma, jolle valittiin oma ohjelmajohtaja, kuten muillekin politiikkaohjelmille. Kutsukaamme häntä jatkossa OJ:ksi. Kyseinen hallitus kaatui, mutta työ jatkui. Uusi pomo oli OJ:lle Mannerheimintieltä tuttu - olihan OJ ajanut elämänsä ainoan kolarin PM:n auton perään.

Kummipojan ylioppilasjuhlat palauttivat OJ:n mieleen oman – jo sangen kaukaisen - nuoruuden. Samat ihanteet, samat haaveet, sama tulevaisuudenusko paistoivat edelleenkin ylioppilaiden kasvoilta. OJ suunnisti tuolloin omana ylioppilasvuotenaan lukemaan tietojenkäsittelyoppia Helsingin yliopistoon ja näki samana syksynä elämänsä ensimmäisen tietokoneenkin. Vanhoilla kotikonnuilla vieraillessaan OJ kuuli säännöllisesti kommentteja siitä, että ATK on tulevaisuuden ala. Ainakin keskisuomalaisessa kylässä odotettiin siis tietoyhteiskunnan läpimurtoa jo vuonna 1981. Se läpimurto on myös tapahtunut ja OJ on iloinen, että on voinut seurata sen kehittymistä todelliselta aitiopaikalta, vaikka tuolloin syksyllä 1981 vaipuikin usein epätoivoon miettiessään muistipaikkoja ja topologisia karttoja.

ATK ei tosin näytä enää olevan kaikkien mielestä tulevaisuudenala, jos katsoo eri opintolinjojen suosiota viime syksynä. Tämä ei ole yksin paha asia, sillä kaiken insinöörikoulutuksen keskellä meillä alkaa olla huutava pula putkimiehistä ja vanhustenhoitajista muista käden aloista puhumattakaan. Eikä pidä unohtaa, että nämä kaikki kädentaitajat tarvitsevat puolestaan tietoteknisiä taitoja omissa tulevaisuuden työpaikoissaan.

Viime kesänä OJ ensimmäistä kertaa todellakin ymmärsi, mitä tarkoittaa ikääntyvä Suomi, vaikka onkin aihepiiristä luennoinut jo 1990-luvun puolessa välissä. Monella paikkakunnalla ei kesä- ja päiväsaikaan näkynyt kuin senioreja, joista useat liikkuivat rollaattoreilla.

Tilanne ei ainakaan helpotu siinä vaiheessa, kun liikkeelle ei enää päästä edes rollaattorin avulla ja nuoriso on muuttanut työn perässä kasvukeskuksiin. Tulevaisuutemme haasteet, joihin muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa haetaan ratkaisuja, eivät todellakaan ole vähäisiä. Tämän kevään ylioppilailla on vielä totinen paikka edessään, kun he aikanaan ottavat vastuuta Suomen johtamisesta. Kehittyvän tieto- ja viestintätekniikan avulla meillä on kuitenkin mahdollisuus löytää aivan uudenlaisia ratkaisuja edessä oleviin haasteisiin.

Hallituksen politiikkaohjelmilla on nyt käynnissä jo viimeinen toimintavuosi, johon Suomen tuleva EU-puheenjohtajuuskausi merkittävästi vaikuttaa. Katseet on politiikkaohjelmassakin suunnattu kotoisen kilpailukykymme ohella EU-tasolle, esimerkkinä Living Labs -verkoston julkistaminen 20. marraskuuta. Toisaalta myös EU:ssa on suunnattu katseet Suomeen ja meiltä toivotaan selkeästi uusia eväitä eurooppalaiseen kehitykseen.

OJ viimeisenä mohikaanina eli viimeisenä virassa olevana alkuperäisenä ohjelmajohtajana toivottaa kaikille tietoyhteiskuntaohjelman sivuston lukijoille rentouttavaa kesää. Nauttikaa Suomen suloisesta suvesta, valoisista kesäöistä sekä kesämielellä olevista ihmisistä – ja kerätkää voimia syksyyn. Tapaamisiin uudistunein voimin.

Katrina Harjuhahto-Madetoja on tietoyhteiskuntaohjelman ohjelmajohtaja.