Luottamus syntyy osallistumisesta

Tähän tiivistyi surullinen ajankuva. Joka ei sitä usko, lukekoon hallinnon kehittämisen selonteon. Se betonoi kansalaisista vieraantuneen hallinnon itseriittoisuuden.

Niin on muuten kansakin vieraantunut hallinnosta. Yksi tapa mitata kansan luottamusta valtioon on testata ihmisten suhtautumista seuraavaan väittämään: ”Minunkaltaisillani ei ole mitään sanomista siihen, mitä valtiovalta tekee.”

Kuusi kymmenestä suomalaisesta on väitteen kanssa samaa tai jokseenkin samaa mieltä. Muut luottamusta mittaavat tiedot tukevat tulosta.

Suuri osa näin ajattelevista kuuluu ryhmään, jonka tyyppiedustajaksi tutkijat kuvaavat lyhyen koulutuksen saaneen, vähätuloisen, ei-aktiivisen perhetaustan omaavan miehen.

Mutta eivät kaikki. On mahdollista tavata korkeastikin oppineita herroja, joiden mielestä väite ilmaisee itsestäänselvyyden, josta vain kylähullu voi olla eri mieltä.

Lisäksi yhä useampi aktiivinenkin ihminen tuntuu ajattelevan, että kansalaisuudeksi riittää toiminta yhdistyksissä, tietoinen ostaminen tai räpsäkkä nettiprotesti. Valtio ja hallinto saavat rauhassa elää omaa elämäänsä kaukana kansalaisen ulottumattomissa.

Vaaleissa paras mainoslause voittaa

Kansa ei tunne olevansa herra omassa valtiossaan. Ennen pitkää ja etenkin kriisitilanteissa tämä on demokratian riski. Terve hallinto nojaa aitoon kansalaismielipiteeseen.

Vieraantumisen yksi syy on puolueiden muuttunut luonne. Ennen ne mobilisoivat joskus mittavaakin kansalaiskeskustelua valtion asioista. Nyt ne toimivat pelkkinä vaalikoneina. Puolueet eivät välitä kansan ja hallinnon osallistuvaa vuorovaikutusta.

Tavallisen suomalaisen ainoaksi yhteiskunnallisen osallistumisen tavaksi jää ajoittainen äänestys parhaasta mainoslauseesta vaaleissa. Monen mielestä sekään ei maksa vaivaa.

Siksi tärkein hallinnon kehittämistoimi koskee kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutusta.

Uusia vuorovaikutuksen keinoja löydettävä

Luottamus syntyy osallistumisesta. Jos halutaan palauttaa aito luottamus valtioon, on suuri tarve lisätä tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsevät aidosti osallistumaan päätöksenteon prosesseihin.

Tämä asettaa haasteen puolueille, joiden pitäisi elvyttää itsensä yhteiskunnallisen keskustelun organisoijana ja kansalaismielipiteen välittäjänä päätöksentekoon.

Silti tämä ei riitä. Vaikka puolueosallistuminen sanokaamme kolminkertaistuisi, vielä 96 prosenttia ihmisistä jäisi tämän osallistumisen keinon ulkopuolelle.

On suuri tarve kehittää uusia aloitteiden tekemisen, kuulluksi tulemisen ja neuvonpidon tapoja, joilla tavallinen asioista kiinnostunut kansalainen pääsee vuorovaikutukseen hallinnon ja päätöksenteon kanssa.

Pidän tätä demokratian kehittämisen suurimpana haasteena. Uusi vuorovaikutus edellyttää mullistusta nyt niin itseriittoisen hallinnon ja päätöksenteon asenteissa. Kysymys on nousemassa myös monien kansainvälisten organisaatioiden asialistalle.

Otakantaa.fi aukeaa

Jopa OECD on kehittämässä sähköisen kuulemisen, ns. haavoittuvien ryhmien kuulemisen ja kansalaisjärjestöjen kuulemisen keinoja. On korkea aika ryhtyä vastaavaan työhön myös Suomessa.

Kokonaisuus on pidettävä mielessä. Pelkkä sähköinen kuuleminen johtaa hyvin koulutettujen kirjoitustaitoisten vallan kasvuun entisestään. Siksi on erityisesti kehitettävä tapoja, joilla vähäväkisten ääni kuuluu. Siinä on innovaatioiden paikka.

Mutta jostakin on aloitettava. Pyrimme saamaan uudistetun otakantaa.fi –foorumin uudelleen auki ensi syksynä. Sen tehtävänä on avata valtionhallinnon hankkeita kansalaiskeskusteluun ja koota esitettävät mielipiteet.

Mutta se on vain vaatimaton alku. Kullanarvoista työtä on nyt se, että päätöksenteko ja hallinto herätetään vaalimaan kansalaisten luottamusta - ennen kuin se on liian myöhäistä.

- Kolumnisti Seppo Niemelä on kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja oikeusministeriöstä.