Rajat, yhteentoimivuus ja tulevaisuuden tietoyhteiskunta

Prosessien luvatussa maassa tämä oli aiheuttaa valtavan sekaannuksen ja raskaan byrokratia- ja laatupiirikoneiston käynnistämisen – siis meille viattomille prosessiin joutuneille tuntien odotuksen. Tilanteesta meidät pelasti useamman rajavartijan kollegiaalinen ja rationaalinen pohdiskelu, joka päätyi toteamaan: ”kun ette kerta ole maasta poistuneet niin siirtykää takaisin maahan”.  Näin tehtyämme oli kaikki myös prosessin silmissä välittömästi kunnossa. Onneksi ei japanilaisprosessi vielä silloin ollut yhteentoiminnassa suomalaisen vastaavan kanssa – Suomessa käyntiä Japanista poistumatta ei olisi selittänyt mikään.

Paineet tiedon yhteentoimivuutta kohtaan lisääntyvät

Tarve tiedon yhteentoimivuuteen syntyy usein yrityksen omista tarpeista lähtöisin. Yritys on esim. automatisoinut oman tuotannonohjauksensa ja luonteva seuraava askel olisi välittää erilaiset varastotilaukset ja valmiin tuotteen ostoasiakirjat sähköisessä muodossa eteenpäin. Yhteentoimivuuden tarve voi myös olla lähtöisin yrityksen ulkopuolelta, kun esim. päämies haluaa, että yritys liittyy alihankkijoiden muodostamaan sähköiseen verkkoon tai viranomainen tarjoaa yritykselle sähköisen asioinnin mahdollisuutta. Yrityksiltä nämä toimenpiteet edellyttävät välittömiä ja käytännönläheisiä päätöksiä. Pienten päätösten kautta yritys huomaamattaan askeltaa ihan uuteen toimintaympäristöön: maailmaan jonka pelisäännöt (paradigma) ovat tyystin toiset.

Tiedon kulun rajat - teknisiäkö?

Kaikkialle ulottuvasta Internet-verkosta huolimatta on hämmentävää huomata, että nykyisen tietoyhteiskuntamme rajat ovat tiedon kulkemisen rajoja. Näihin rajoihin tartutaan tai halutaan tartuttavan insinöörille ominaisella lapsen uskolla: yhteentoimimattomuus, joka on usein historiallisen kehityksen seurauksena syntynyt, tarjotaan ratkaistavaksi teknisenä ongelmana.

Tiedon kulun rajojen tarkoitus on kuitenkin ihan sama kuin perinteisten kansallisvaltioiden rajojen: pitää salaisuudet rajojen sisällä, pitää ei toivotut rajojen ulkopuolella, kerätä maksu rajan ylittämisestä, ja sillä tavalla sekä rakentaa uutta että suojata myös omaa nykyistä liiketoimintaa.

Rajat hämärtyvät, kilpailu kiristyy

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen asetti äskettäin Suomen tavoitteeksi ubiikkiyhteiskunnan (tarkoittaa kaikkialla läsnä olevaa). Tavoite tuskin herätti kadunmiestä askareistaan tai pörssiyrityksen johtajaa kvartaalitaloudestaan. Poistamalla tiedonkulun rajoja ”kaikkialla läsnä oleva” yhteiskunta päätyy kuitenkin mm kyseenalaistamaan yritysten nykyiset rajat.

Tämä kehitys näkyy arkipäivässämme jo nyt. Vahvan ulkoistamistrendin seurauksena työyhteisöjen vierustoverit ovat entistä useimmin eri työantajien palveluksessa. Telekilpailu karkasi hyperkilpailuksi sallimalla kansallinen numeronsiirrettävyys. Pankkialalla tilinumeronsiirrettävyyttä ei ole tarvittu kilpailunedistämiskeinona. Viimeaikaisessa keskustelussa on puhuttu paljon myös kunnallispalveluiden kilpailuttamisesta. Tässä yhteydessä on huomattu, että esim. sama lääkäri voi terveyskeskuksen puolella olla palvelun tilaaja ja yksityisellä puolella palvelun toteuttaja tai leikkaussalissa aamupäivällä julkisen palveluksessa ja illalla yksityisenä.

Tiedonkulun rajojen poistaminen näyttää synnyttävän tarpeen uusille rajoille. Mielenkiintoista onkin pohtia, minkä logiikan ohjaamina nämä uudet rajat syntyvät. Alussa kuvamaani esimerkkiin palatakseni ja lääkäreistä mallia ottaen, kaikkialla läsnä olevassa yhteiskunnassa voi todellakin olla yhtä aikaa läsnä ”sekä Japanissa että Suomessa”. Rajalla ei selittämiseen enää riittäisi edes Japanin kielen taito. Sähköisen asioinnin ja ubiikkiyhteiskunnan ymmärrys lienee rajalla se keskeisin yksilöltäkin vaadittava osaaminen.

Ville Saarikoski
erityisasiantuntija, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus

Uusi kolumni julkaistaan 24.1.2006. Katrina Harjuhahto-Madetoja kirjoittaa kolumnissaan tietoyhteiskuntaohjelman ajankohtaiskuulumisista.