Juhani Pekkola: Missä, missä kukat on?

Kyllä, kyllä, tiedämme, että hyvä uutinen on huono uutinen. Jäämme kuitenkin paitsi viesteistä, jotka kertoisivat työllistymisestä, innovaatioista, kannattavuudesta ja yhteistyöhengestä. Eikö menestystä löydy?  Eivätkö työmailla kukkaset kasva? 

Työelämää koskeva jutustelu on väsähtänyt urille, joilta nouseminen edellyttäisi henkisen laiskuuden kavahtamista. Edelleen se vaatisi – varmaankin jo kohtuutonta – vaivaa tarkastella asiaa analyyttiseltä kannalta.

Työelämän ongelmia eivät ole ensisijassa irtisanomiset ja konkurssit vaan puutteellinen osaaminen ja matala tavoitetaso, joka johtaa näihin ongelmiin. Osaamisen vaje ei ole koulutustasossa vaan organisointi- ja johtamistaidoissa. Yrityksissä tai julkisilla työpaikoilla ei olla yleisesti selvillä esim. siitä, ettei uuden tekniikan hankkiminen tai kouluttaminen johda tuottavuuden kasvuun, ellei työn tekemisen tapoja kehitetä – tekniikan ja koulutuksen avulla - paremmin asiakkaita palveleviksi. Kovin tietämättömiä olemme myös niistä työn kehittämisen menetelmistä ja mahdollisuuksista, joita toki on tarjolla.

Uutisoidaan malliksi, mitä seurauksia on paneutumisella ja paneutumattomuudella työn organisointiin: Pekka Ylöstalon laajan empiirisen ja kaikkiin yli 10 henkilön yksityisiin suomalaisiin yrityksiin vuosina 1990-1996 kohdistunut tutkimus tarkasteli työllisyyden muutoksia. Seuraavassa otsikoita:

• Yhteistyötä muiden kanssa harjoittaneiden toimipaikkojen henkilöstön määrä oli lisääntynyt 9 henkilöä, mutta yhteistyötä harjoittamattomien vähentynyt 6 henkilöä.

• Tuotannon tehokkuutta menestystekijänä pitäneillä toimipaikoilla henkilöstö oli lisääntynyt 17 henkilöllä, edullisella hintatasolla kilpailevat olivat menettäneet 5 henkilöä / toimipaikka.

• Organisaatiomuutoksia suorittaneilla toimipaikoilla väki lisääntyi neljä kertaa runsaammin kuin muutoksia suorittamattomilla toimipaikoilla.

• Mitä enemmän oli tiimejä, soluja, työn kiertoa tai laatupiirejä sitä suuremmaksi  kohosi työllisyyden kasvu.

• Toimipaikoilla, joilla työ mahdollistaa oppimisen ja kehittymisen kasvu oli +15 henkilöä, jos ei saldo oli -1.

• Jos käytössä oli tuottavuuspalkkio ja bonus oli henkilöstön lisäys kuusinkertainen verrattuna toimipaikkoihin, jossa tätä mahdollisuutta ei ollut.

• Joustavien toimipaikkojen henkilöstön lisäys oli yli nelinkertainen perinteisiin toimipaikkoihin verrattuna.

• Tuoteinnovaatioita tuottaneet työpaikat olivat kasvattaneet henkilöstöä 12-kertaisesti ja prosessi-innovaatioihin  yltäneet kolminkertaisesti vähemmän innovatiivisiin verrattuna.

• Jos koulutuksen tarvekartoitus oli laadittu, oli henkilöstön lisäys 21, jos ei miltei 0. Koulutusta systemaattisesti arvioineilla työpaikoilla oli henkilöstön lisäys kaksikertainen koulutuksen arvioinnin jättäneisiin verrattuna.

Näiden lukujen valossa voidaan arvioida, millaisista yrityksistä saamme päivittäin kuulla sekä lukea ja mitkä kukkaset jäävät uutispimentoon.

Kansallisen elinkeino- ja työpolitiikan haasteena on kohdistaa poliittinen huomio ja taloudellinen panostus työn organisoinnin ja toimintatapojen kehittämiseen. Kansallinen työelämän kehittämisohjelma TYKES on jo 10 vuoden ajan kolmikantaisesti kehittänyt samanaikaisesti tuottavuutta, työelämän laatua ja työllisyyttä. Merkittävää on, että se on onnistunut tehtävässään. Harmillista on, ettei sen saavutuksia ole julkisuudessa osattu huomata. Toivottavaa on, että liiketoiminnan ja työelämän kehittämistä koskeva tietämys, menetelmät ja kehittäjäverkostot otetaan arvoaan vastaavaan  käyttöön.

”…Tullut kesä on… Voi milloin muistat sen, voi milloin muistat sen?”

Juhani Pekkola
FT, Dos.
tietoyhteiskuntaneuvoston työelämä-jaoston sihteeri ja projektipäällikkö työministeriössä

Tietoyhteiskuntaneuvoston jaostojen kolumnien sarjaa jatkaa julkishallinnon sähköisen asioinnin jaosto.