Marja-Liisa Viherä: Viestintä uusiksi

Miksi? Mikä tässä nyt on niin  tohkeuttavaa? Kysymys on pitkälti tiedon saamisesta ja arvoista. Kysymys on lähiruoasta, ruoan arvostuksesta, eläinten arvostuksesta, vertaisviestinnästä ja tutkivasta journalismista sekä median merkityksestä. Viime kädessä on kysymys myös siitä, vastaavatko erilaiset viestintäratkaisut kansalaisten arjen tarpeisiin.

Annie Hawesin kirjasta se alkoi...

Etenen aikajärjestyksessä. Luin keväällä Annie Hawesin kirjan Kypsä poimittavaksi, joka kertoo englantilaisen naisen elämästä  Ligurian oliivilehdossa Italiasssa. Erinomaisten sekä ruoan kasvattamisen, valmistamisen että yhdessä syömisen kuvausten lisäksi minuun vaikutti voimakkaasti SlowFood liikkeen aiheuttaman kysynnän merkitys italialaisen kylän maanviljelijöille, vuohenjuuston tekijöille, pikkuravintoloille. Ruoan arvostus Italiassa on ihan eri luokkaa ja erilaista kuin Suomessa, kuten kesän monet keskustelutkin ovat osoittaneet. Luin myös Markus Maulavirran yhdessä toimittaja Christer Lindgrenin ja valokuvaaja Sebastian Nurmen kanssa tehdyn Mestari Markuksen Ruokamatka –kirjan. Suomessa on paljon elintarvikkeiden pieniä tiloja ja tuotantoa. Markus Maulavirta toteaa: ”Asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia tuotteen alkuperästä ja puhtaudesta. Varsinkin ulkomaalaiset. Taustatieto tuo syvyyttä asiaan ja on helpompi hinnoitella annos, jos siihen liittyy tarinoita. Viini-ihmiset osaavat tämän. He puhuvat mielellään, että ovat käyneet siellä ja tuolla, ja tynnyrit olivat näin päin, ja tunnen sen Georgesin ja Miguelin. Miksei ananaksellakin olisi koti? Yhtä hyvin kokki voi kertoa, mistä raaka-aine tulee ja miten se on kasvatettu”. (http://www.viisitahtea.fi/content/view/556/44/).

Innostuin Mikaela Vuorion tulevaisuuden tutkimuksen seuran sivuilla olleista kommenteista luomutuotannosta ja kävin sähköpostikeskustelua hänen kanssaan  puutarhanhoidosta.   Hän mainitsi yhden viestinsä keskellä Mäntsäläläisestä Heikkisten luomutilasta Maitoisissa. Se on vain 8 kilometrin päässä mökiltämme. Keräsin rohkeutta ja soitin luomutilalle, koska olin koko kesän haaveillut vastanostetuista perunoista ja lähikauppa ja torikin myivät kumiperunaa muistuttavia perunoita. Lähdimme heti maatilalle. Perillä vastaan tepasteli kirjavia kanoja nokkien pensaiden alta syötävää. Isäntä oli jo ehtinyt pellolle perunoita nostamaan. Lähdimme talosta mukana perunoita, kananmunia, kaalia, sipulia, kesäkurpitsaa jne. sekä lämmin leipä – emäntä oli juuri leipomassa ja tuoksua ei voinut vastustaa.  Sienimunakas, uudet perunat ja kukkakaali voisulalla oli aivan uskomattoman hyvää! Miksi kuulin tästä maatilasta vasta nyt? Luomutila on ollut pystyssä 15 vuotta, itse olen asunut mökillä kahdeksan vuotta. Olen netistä etsinyt luomutuotteista tietoja ja kyllä käynyt monesti perinnepalvia ostamassa Järvelästä ja Kotipiirin tuotetorilta Saaresta erilaisia ruokia. Molemmat paikat ovat kuitenkin aika kaukana meiltä, eivätkä edes matkanvarrella.

Tulevaisuuden tutkimuksen kesäseminaarin aihe tänä vuonna oli Laidoilta keskiöön käsitellen erilaisia kansalaisliikkeitä. Tutkija Markus Vinnari piti hyvän alustuksen Animaliasta. Animalian kolme pääaluetta ovat tarhaeläimen, tehomaatalouden   ja koe-eläinten oikeudet. Animalia toimii vaikuttamalla lainsäädäntöön: tarhaeläimille paremmat tarhat, koe-eläimiä vain tositarpeeseen ja hyvissä olosuhteissa sekä tehomaatalouden eläimille ”eläimelliset” olot: isommat karsinat jne. Nykyisin esim. kanat ovat todella pienissä häkeissä, broilereille kasvatetaan isot rintalihakset pienessä tarhassa lyhyessä ajassa jne. Luomukanoilla on hiukan isommat häkit, mutta häkit kuitenkin. Ei ihme että luomutilani kannanmunat olivat maultaan kuin eri maailmasta, niistä maksaisin mielelläni vähintään kahdenkertaisen hinnan, kunhan niitä jostain saisi ostaa.

Viestinnän lähdettävä arjen tarpeista

Näiden kokemusten ja elämysten pohjalta nostankin esiin kolme viestinnällisesti mielestäni erittäin merkittävää asiaa :

1) Lähiruoan  tuotannon ja jalostuksen logistiikka- ja viestintäjärjestelmät niin, että jokaisesta lähikaupasta saa ostaa lähitiloilla ja tuotantolaitoksissa tuotetut  päivän perunat, kananmunat, leivät jne.

2) Kirjallisuuden merkityksen lisäksi valtakunnallisten medioiden journalismin laatu. Toivoisin, että minua heräteltäisiin näkemään eläinten olo-suhteet ja   kokemaan ruoan makuja ja tämän kautta toimimaan ja  itse etsimään vaikkapa hyvin toimitetuilta nettisivuilta ostopaikat.

3) Paikallis- ja vertaisviestinnän kokeminen tärkeänä tiedonlähteenä. Podcast-radio (Podcasting tarkoittaa äänitiedostojen (kuten mp3) julkaisemista verkossa siten, että julkaisuun liitetään jollain tavalla metadata, jonka avulla erityiset ohjelmistot osaavat ladata uudet tiedostot automaattisesti. Tällöin käyttäjä voi kuunnella ne haluamanaan aikana, esimerkiksi kannettavalla soittimella (http://fi.wikipedia.org/wiki/Podcasting), weblogit, keskustelupalstat ja sähköpostiviestit antavat perinteisemmän laadukkaan paikallisviestinnän lisäksi uutta tietoa ja motivaatioita toimia toisin.

Tietoyhteiskuntaohjelmalla on vielä paljon tehtävää edessä. Tuohtumustani helpottaa, kun tiedän, että viestintäratkaisuja ja
-palveluja kehitettäessä huomioidaan myös ihmisen arjen tarpeet ja toiveet järjestelmien ja suuruuden vaatiman tehokkuuden rinnalla. 

Marja-Liisa Viherä
kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiudet -jaoston puheenjohtaja

Marja-Liisa Viherän kolumni jatkaa tietoyhteiskuntaneuvoston jaostojen kolumnien sarjaa. Jaostojen kolumnien sarja jatkuu lokakuussa ja silloin vuorossa on työelämäjaosto.