Matti Salmenperä: Työn muutos ja lisäarvon löytäminen

Muutoksen taustalla on koventunut, maailmanlaajuinen kilpailu. Mutta ei yksinomaan se: teknologia ja lisääntynyt hyvinvointi sekä vauraus muokkaavat paitsi työn kysyntää myös sen tarjontaa muuttaen samalla ammattien sisältöjä ja malleja. Mallit ja muodit tulevat lisäksi maailmalta. Niitä otetaan käyttöön usein aivan riippumatta siitä, onko niissä erityistä kauneus- tai lisäarvoa. Itse asiassa management-oppien lisäarvo tulee usein samasta lähteestä kuin muodin maailmassakin. On trendikästä olla in. Olisi liioittelua sanoa, ettei muodin mukana koskaan kulkeutuisi mitään hyödyllistä. Kasvavana ongelmana on ollut löytää tuo lisäarvoinen osuus.

Muutoksen suunnat

Työnteon mallien muutoksen suunta on pääpiirteissään ollut itsenäisestä ammatinharjoittajasta kohti epäitsenäisempää, ositettua ja konekäyttöistä suorittamista. Henkinen tai fyysinen etäisyys työn suorittajan ja lopputulosten välillä on kasvanut.  Kehitys ulottuu jo palveluihinkin.  Monet palvelut ovat tosiasiassa jo lakanneet olemasta puhtaasti paikallisia. Tämä merkitsee sitä, että myös palvelutuotantoa voidaan keskittää ja tehostaa pitkälti teollisen työn malleja mukaillen.

Tietoenatorin toimitusjohtaja Matti Lehti arvelee, että parinkymmenen vuoden aikana tietotekniikalla korvataan Suomessa noin 160 000 palvelualan työpaikkaa. Kysymys on nettomenetyksestä, jossa tietotekniikkapalvelutkin ovat mukana. Hyvät uutiset ovat, että työvoimamme on samaan aikaan sen ikääntymisen myötä vähenemässä  suunnilleen samassa määrin.

Onko työn muutoksella jokin sisäinen logiikka? Olemmeko etenemässä kohti lopullista niukkuutta, henkistä ja aineellista kuoliota?

Työn merkitys ja arvot

Työlle sinänsä – ihmistä rikastuttavana elämänsisällön antajana – ei globaalissa kilpailussa näytä ensi katsomalta tulevan tilaa eikä taloudellisia  mahdollisuuksiakaan. Paitsi talouden logiikka tähän vaikuttaa kulttuurimme, jossa työ julistuksista piittaamatta lähinnä puolustaa paikkaansa vain elatuksen lähteenä, välttämättömyytenä, josta samalla on tehty hyve (mahdollisesti juuri Thomas Carlylen aikoinaan lanseeraaman, sittemmin erittäin suosituksi tulleen) kalvinistisen työn eetoksen pohjalta.

Toisaalta on heikkoja signaaleja siitä, että muutos olisi meneillään. Tällaisia liittyy  paitsi luovan talouden tarpeisiin myös uuteen tekniikkaan, joka on tosiasiassa jo tehnyt kiinteät työpaikat ja tiukat työajat monessa työssä tarpeettomiksi. Kulttuuriset tekijät näyttävät kuitenkin vielä painavan enemmän kuin uudet vapauden mahdollisuudet. Esimerkiksi työ- ja vapaa-ajan erottelu, sosiaalinen vuorovaikutus työpaikalla – ja jopa kodin sekä työpaikan välinen etäisyyskin – näyttävät sisältävän arvoja, joista pidetään kiinni. Myös työnjohto haikailee häviämässä olevan, valtaa symboloivan ”laumansa” perään.

Jos  muutos on kuitenkin tapahtumassa, pitäisi sen myönteisiin mahdollisuuksiin tarttua. Muutoksessa näyttäisi olevan myönteistä ennen muuta se, että se parhaimmillaan tarjoaa tilaa omalle, luovalle työotteelle ja valinnoille, joissa aika ja paikka ei ole niin olennaista kuin aikaisemmin.  Uusia työn malleja ei kuitenkaan synny tyhjän päälle. Tästä vääjäämättä seuraa, että muutoksessa joudutaan yhdistämään vanhaa ja uutta.

Sosiaalisena innovaationa uusi työn malli voisi luovuuden tuen ohella tarjota muutakin myönteistä. Kun työpaikalla ”näkyminen” kadottaa merkitystään, voi myös osa naisten ja miesten välisistä epätasa-arvoa ylläpitävistä rakenteista romahtaa. Voi olla, että tätä kautta  tulisi tilaa tasapainoisemmalle työnjaolle myös perhe-elämän suunnassa. Samalla voisi kadota myös osa niistä keinotekoisista rajoista, jotka nyt erottavat etätyötä ”läsnäolotyöstä”. Mutta kuten fuusioissa aina: Lopputulos voi yhdistää hyvät tai huonot puolet. Tarkkana pitää siis olla, ettei jouduta ojasta allikkoon.

Matti Salmenperä
Johtaja
Työministeriö

Tietoyhteiskuntaneuvoston kokouksessa 8.3.2005 teemana on työn muutos tietoyhteiskunnassa. Lue uutinen tältä sivustolta kokouksen jälkeen.