Päivi Mutanen-Pirttilä: Mitä tietoyhteiskunnasta pitäisi raportoida?

Mihin jäi kelkka

Suomen tietoyhteiskuntaa verrataan mieluusti muiden maiden kehitykseen. Viime vuosina onkin huolestuneena puhuttu Suomen putoamisesta tietoyhteiskuntakehityksen kelkasta. On palattu mielessä edellisvuosituhannen lopun aikoihin, jolloin Suomi loisti ykkösenä maavertailuissa kärjessä uutisessa kuin uutisessa.

Olen joskus yrittänyt selvittää itselleni, mistä kelkasta on pudottu. Kun tieto- ja viestintätekniikkaa on opittu käyttämään aikaisempaa laajemmin hyväksi, ovat myös maavertailujen sisällöt monipuolistuneet. Enää tietoyhteiskuntakehitystä ei indikoi sähkön käyttö tai kännyköiden määrä, vaan onneksi halutaan tietää entistä seikkaperäisemmin, mihin ihminen keksii tekniikkaa käyttää, ja mitä ilmiöitä siitä seuraa.

Monipuolistumisesta huolimatta tietoyhteiskunnan indikaattorit ovat edelleen melko vakiintumattomia verrattuna perinteisempiin aloihin kuten esimerkiksi työllisyyttä ja talouskasvua kuvaaviin indikaattoreihin. Itseäni kiinnostaisi nähdä luotettava indikaattori esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaan tehtyjen investointien tuottavuudesta. Suomalaistutkijat ovat tehneet tässä uraa uurtavaa työtä, ja ymmärtääkseni asiasta saadaan muutaman vuoden kuluttua uusia OECD:n maavertailuja.

Suomen kelkka on tietoyhteiskuntaneuvoston raportissa esitettyjen tilastojen mukaan hyvillä raiteilla. Yritykset käyttävät laajasti tietotekniikkaa, ihmiset luottavat sähköiseen asiointiin, ja julkishallinto tuottaa kansainvälisesti verrattuna hyviä sähköisiä palveluita.

Määritellään tietoyhteiskunta

Aina kun puhutaan tietoyhteiskunnasta, aletaan vetää perässä valtavaa määrää aihealueita ja niihin kätkeytyviä asioita. Mitä tietoyhteiskunnasta oikeastaan pitäisi raportoida? Mielenkiintoisempi kysymys on, mitä tästä olevassa olevasta maailmasta voi jättää pois, kun ottaa käyttöönsä sanan tietoyhteiskunta.

Tietoyhteiskuntaneuvosto ei ole tehnyt varsinaista käsiteenmäärittelyä, mutta on keskusteluissaan korostanut ihmisen toiminnasta lähtevää tieto- ja viestintätekniikan hyväksikäyttöä sekä koko kansan tietoyhteiskuntaa. "Tietoyhteiskunta ei ole vain tekniikkaa, vaan tietojen saamista oikeassa, ymmärrettävässä, muodossa", totesi pääministeri Matti Vanhanen osuvasti neuvoston raportin tiedotustilaisuudessa tiistaina.

Minua on aina viehättänyt tietoyhteiskunnan katsominen tarinan näkökulmasta. Tietoyhteiskunnasta puhuminen on osa jatkumoa, jonka edeltäviä vaiheita ovat olleet vaikkapa maatalousyhteiskunnaksi ja teolliseksi yhteiskunnaksi nimetyt vaiheet. Tästä näkökulmasta katsottuna tarkkaa määritelmää asialle ei tarvita, vaan kuhunkin vaiheeseen liitetään asiaa kuvaavia piirteitä, jotka muuttuvat ympäröivän maailman muuttuessa.  

Tässä tarinassa valokeila on käännetty tekniikasta ihmiseen ja tietoon. Olen monen muun lailla antanut jo useat jäähyväiset koko tietoyhteiskunnan käsitteelle, mutta olisimmeko sittenkin menossa ihan oikeasti kohti tieto-etuliitteistä yhteiskuntaa, jossa arvostetaan ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa. Tällaista toivetta kannattaa aina pitää yllä.

Päivi Mutanen-Pirttilä
suunnittelija
tietoyhteiskuntaohjelman toimisto

Tutustu tietoyhteiskuntaneuvoston raporttiin:
http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/91989.pdf

Tietoyhteiskuntaneuvosto