 |
|
||
|
|||
|
|
Juha Aromaa: Älä jätä lasta opettelemaan yksin Käyn silloin tällöin koulussa puhumassa internetin käytöstä sekä lapsille että vanhemmille. Kerran kysyin luokassa peruskoulun eka- ja tokaluokkalaisilta, kuka on käynyt internetissä. Kolmisenkymmentä pientä kättä nousi heti. Vain yksi tyttö ei viitannut. Muutaman pienen tarkistuskysymyksen jälkeen vaikutti jopa siltä, että lapset olivat ymmärtäneet, mitä olin kysynyt. Todennäköisesti näistä vesseleistä lähes kaikki todella olivat päässeet tutustumaan tietoyhteiskunnan todellisuuteen verkossa.
Nyttemmin virallisetkin selvitykset vahvistavat saman kuvan. Voimme lähteä siitä, että periaatteessa kaikilla lapsilla on tietokone ja internetyhteys käytössä. Sekin on selvää, että internetin käytöstä on tullut samanlainen kansalaisen perustaito kuin luettavan käsialan kynällä kirjoittaminen. Meidän on annettava lapsillemme tietoyhteiskunnan avaimet. Ongelma on syntynyt kehityksen vauhdista. Kun asiat kehittyvät liian nopeasti, syntyy kaaos. Siitä on seurannut myös se, että vanhemmat ovat jääneet lapsistaan oppimisessa jälkeen. Vanhemmat eivät pysy näppärien lasten mukanaKiintymys- ja vuorovaikutussuhde vanhemman ja lapsen välillä on lapsen elämän ehto. Lukemattomissa arjen asioissa tämä suhde syntyy automaattisesti, lähes huomaamatta. Äiti ja isä hoivaavat lastaan ja opettavat uusia asioita aina kengännauhojen sitomisesta ja perunan kuorimisesta mopon korjaamiseen. Lapsi tuntee olonsa vielä 18-vuotispäivänäänkin turvalliseksi, kun on saanut astua elämään vanhempiensa opastamana. Internetin ja mobiilitekniikan käytössä tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vanhemmat eivät kerinneet mukaan, kun lapsilla jo sormet liitävät näppäimillä. Suurelle osalle vanhemmista internetin ja sähköpostin käyttö on jo työelämästä tuttua, mutta hekään eivät tiedä, mitä lapset iltapäivisin tekevät. Tottuneellekaan aikuiselle internetin käyttäjälle irkit ja meset eivät välttämättä sano mitään. Isät ja äidit turhautuvat ja kuittaavat koko asian toistelemalla vaarallista myyttiä: ”Kyllä ne meidän lapset ovat niin näppäriä noiden koneiden kanssa.” Näppäriä he kyllä ovat, mutta kuitenkin lapsia. Internetin maailma on valtavaPelkästään lapsen päästäminen www-sivuille on sama kuin päästäisi hänet jäähallin kokoiseen kirjastoon, jossa akuankat, hevoskirjat ja pornolehdet ovat iloisessa sekamelskassa. Uudeksi idoliksi haluavat teinitytöt levittävät kuviaan verkossa, eikä äiti tiedä siitä mitään. Äiti ei kuitenkaan varmaan sallisi tyttärensä ripustelevan kuviaan puhelinpylväisiin. Ja kenen kanssa hän verkon välityksellä seurustelee? Aikuisen on tehtävä tietoyhteiskuntaan järjestys ja asetettava lapselle rajat. Kyllä lapsi tajuaa, että Helsingin Mannerheimintien ylittäminen on niin vaarallista, että on parasta noudattaa isän ja äidin ohjetta ja mennä yli suojatietä, kun vihreä valo palaa. Aivan varmasti lapsi haluaa noudattaa isän ja äidin ohjeita virtuaalimaailmassakin, jos asiaa yhdessä opetellaan. Myös murrosikäinen kaipaa tietokoneen käytölle rajoja – uskokaa tai älkää! Välittämiseen ei vanhemmilta loppujen lopuksi paljon vaadita. Ensin kannattaa vähän omin päiten opiskella asiaa vaikka osoitteessa www.tietoturvakoulu.fi. Sitten vain kaksi tuolia yhden koneen ääreen ja yhdessä lapsen kanssa virtuaalimaailmaan. Voin vakuuttaa, että se on hauskaa. Juha Aromaa Kansallista tietoturvapäivää vietetään 8.2.2005. Teemapäivä suunnataan erityisesti lasten ja nuorten tietoturvan kohentamiseksi. Lue lisää hankkeesta: www.tietoturvaopas.fi |
| Tietoa sivustosta | Tietoyhteiskuntaohjelma, sivu päivitetty 5.9.2005 |
 Tulosta | Sivun ylälaitaan
|