Juhani Korhonen: Miten brittihallinto on käynyt kiinni tietoyhteiskuntaan

Talouden ja hallinnon uudistamistarpeet sysäsivät liikkeelle useita ohjelmia tieto- ja viestintätekniikan (tivin) paremmaksi hyödyntämiseksi koko Brittein saarilla vasta 1990-luvun lopulla – muutamaa vuotta johtavina pidettyjen tietoyhteiskuntien jälkeen.  Sittemmin Iso Britannia on satsannut määrätietoisesti tietotalouden (knowledge economy) kehittämiseen ja kasvattamiseen.

Brittien ponnistuksia sain katsoa lähempää viime keväänä, kun minulle avautui mahdollisuus työskennellä virkamiesvaihdokkina Office of the e-Envoyssa (OeE, ”e-Lähettilään toimisto”), joka on osa pääministerin alaista Cabinet Office -ministeriötä. OeE:tä voi luonnehtia eräänlaiseksi tietoyhteiskuntaviranomaiseksi, joka menneen kesän aikana muuttui e-Goverment Unit’ksi.

Menestystä ja haasteita

Brittien ponnistukset ovat myöhäisestä liikkeellelähdöstä huolimatta tuoneet tuloksiakin näytettäväksi. Tietoyhteiskunnan tavanomaisille mittareille paikallinen tilastoviranomaisen on saanut hyviä arvoja: 61% kotitalouksista (2003 lokakuussa) on tietokone ja 49% (2004 alussa) on Internet yhteys[1]. Aivan Suomen kintereillä ellei jo vähän edellä. Meillä paljon puhetta herättänyt digi-tv on jo pidempään ollut arkipäivää yli puolessa brittiläisistä kotitalouksista (50,2% v. 2004 alussa)[2]. Myös laajakaista on vahvasti levinnyt ja hinnat laskevat koko ajan.

Yrityksillä ei ole Internet -yhteyksiä aivan yhtä paljon (90%) kuin esim. Suomessa, mutta vuonna 2002 julkaistun yhdeksän maata käsittävän vertailututkimuksen mukaan[3] Iso Britannia tarjosi toiseksi parhaan sähköisen kaupan toimintaympäristön USAn jälkeen. Saman tutkimuksen mukaan UK ei pärjännyt yhtä hyvin muilla alueilla, esim. kansalaisten ”e-kypsyys” oli keskikastia ja sähköinen hallinto tuli sitäkin jäljempänä.

Näiden jälkijunienkin nopeuttamiseksi on töitä tehty koko ajan.  Hallitus on mm. perustanut eri puolille saarivaltakuntaa yhteensä 6000 ”UK online centres”, joissa kansalaiset pääsevät nettiin ja saavat opastusta netin ja mikron käyttämisessä. Sähköiseen hallintoon on luotu yhteinen asiointialusta ’Directgov’ (www.direct.gov.uk) ja useita hyödyllisiä teemaportaaleja, kuten terveysportaali (www.nhsdirect.nhs.uk). Britannian ohjeistus sähköisen hallinnon yhteentoimivuudesta (e-Government Interoperability Framework, e-GIF) on muissakin maissa hyvin tunnettu.

Toki Britanniassa riittää runsaasti myös haasteita. Osa niistä on todella mittavia: tietojen vaihto hallinnon sisällä on vielä alkutekijöissään verrattuna suomalaiseen tasoon. Jos meillä tunnistamispolitiikka on ollut mutkallista, niin Britanniassa se on vasta lähtökuopissa: kansalaisilla ei ole yhtä yksilöivää henkilötunnusta, vaan eri viranomaiset ovat luoneet kukin omansa. Yhdestä ja yhteisestä ID:stä on vasta suunnitelmat ja nekin ovat vastatuulessa. Britanniassa on muutamia aktiivisia kansalaisryhmiä, jotka eivät pidä tietojenvaihto ja yhdestä ID -ajatuksista ollenkaan.

Menestystä on silti tullut, mutta mikä on sen salaisuus? Selittäviä tekijöitä on useita, ei kaikkein vähiten raha ja toimivat markkinat. Hallitus on panostanut viime vuosina ICT-hankkeisiin, myös kansalaisten digi-taitojen kohottamiseen, yhteensä miljardeja puntia – summia, joista meillä Suomessa ei voida nähdä untakaan. Raha ei kuitenkaan selitä kaikkea. Ja sitä paitsi Britanniassakin on ollut useita epäonnistuneita IT-hankkeita, joissa rahaa on palanut.

Selkeät tavoitteet ja vastuut laittoivat vauhtia

Selkeät tavoitteet ja selkeä vastuuttaminen yhdelle taholle ovat mielestäni keskeisiä selittäviä tekijöitä. Hallitus on asettanut tietoyhteiskuntakehitykselle mitattavat ja ymmärrettävät, jopa hieman naiivit tavoitteet. Yksi tavoitteista oli kehittää UK:sta maailman paras sähköisen kaupan ympäristö. No, melkein huipulle pääsi, kuten edellä oli puhetta. Toisena keskeisenä tavoitteena on ollut, että jokaisella on mahdollisuus päästä Internettiin vuoden 2005 mennessä. Pitkällä ovat tässäkin. Sen sijaan moni naurahti sille tavoitteelle – ja muistan itsekin leveästi hymyilleeni – kun UK ilmoitti pääministerinsä suulla, että kaikki julkiset palvelut laitetaan verkkoon vuoden 2005 loppuun mennessä. Olihan meillä Suomessakin samantapainen tavoite, jolle kävi niin kuin kävi ja unohdimme sen vähin äänin.

Hymyni on kuitenkin Britannian osalta hyytynyt. Kuluvan vuoden puoliväliin mennessä on saatu sähköistettyä yli 74 % niistä yli 660 palvelusta, jotka on identifioitu verkkoon vietäviksi. Joukkoon toki mahtuu marginaalisia palveluja ja osa voi olla puolivalmiita sähköistettynäkin. Silti siellä on merkittäviä palveluja. Tavoitetta onkin täydennetty siten, että avainpalvelujen tulee saavuttaa korkea käyttöaste.

Tietoyhteiskuntaponnistuksia johdetaan määrätietoisesti

Tavoitteet ovat olleet yksinkertaisia, minkä brittikolleegani itsekin myönsivät. Mutta hallinnollisesti ja poliittisesti kovia. Oltakoonpa niistä mitä mieltä tahansa, ne ovat tehneet sen, mitä tavoitteiden yleensäkin tuleekin tehdä: ne ovat antaneet suunnan ja panneet vauhtia Britannian tietoyhteiskuntakehitykseen. Tavoitteita ei haudattu, vaan ne ovat olleet esillä vähän joka paikassa. Vähintään yhtä tärkeää on se, että tavoitteisiin sitoutettiin niin poliittinen taso kuin ylin hallintokoneisto. Tältä osin mielestäni meillä olisi edelleenkin opittavaa Iso-Britanniasta. Hallitus nimesi e-ministerin (kauppaministerin) johtamaan koko tietotalouden edistämistä ja toisen ministerin (Cabinet Office’sta) sähköisen hallinnon kehittämistä. Hallitus organisoi ydinjoukkonsa uudelleen ja ryhmitti sen eturintamaan. Office of the e-Envoy, joka kasvoi noin 250 henkilön viranomaiseksi, on kantanut lippua muun joukon edessä, rummuttanut tavoitteita, käynnistänyt projekteja, toiminut yhteistyössä muiden viranomaisten ja yksityisen sektorin kanssa sekä ylipäätään aktiivisesti johtanut tietoyhteiskunnan kehittämistä. OeE myös raportoi suoraan poliittiselle tasolle. OeEn ja nyttemin sen seuraajan e-Government Unit’in lisäksi kauppaministeriöllä ja hallinnon hankintayksiköllä on oma roolinsa. Keskeinen rooli on edelleen e-Government Unit’illa osan Cabinet Officea keskittyen nimensä mukaisesti sähköisen hallinnon eteenpäin viemiseen.

Alussa mainitsin, että Accenturen vuoden 2004 raportissa Britannian sijoitus on tippunut. Samassa raportissa kuitenkin todetaan, että Britannian sähköisen hallinnon politiikka on uusista satsauksista johtuen lähivuosina mielenkiintoinen seurattava kohde. Lisäisin tähän sen mielenkiintoisen yksityiskohdan, että e-Government Unit’in uusi, nyt syyskuussa aloittanut johtaja Ian Watmore rekrytoitiin managing director -vakanssilta Britannian Accenturesta.

So, let’s wait and see what happens in the UK.

Juhani Korhonen
Neuvotteleva virkamies
Valtiovarainministeriö

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisostolla.  Hän oli puoli vuotta virkamiesvaihdossa Office of the e-Envoyssa, josta oli pari vuotta aiemmin kollega vastavuoroisesti virkamiesvaihdossa valtiovarainministeriössä.

Alaviitteet:
[1]   Office of National Statistics Omnibus Survey, Individuals accessing the Internet, 29 June 2004.

[2] Ofcom: Driving Digital Switchover - A report to the Secretary of State on 5 April 2004 (www.ofcom.org.uk/research/dso_report/?a=87101)

[3] Booz, Allen, Hamilton: International e-Economy Benchmarking. The World’s Most Effective Policies For The e-Economy. London 2002.