Ralf Ekebom: Verkottuminen etenee terveydenhuollossakin - epäilyksistä huolimatta

Sitran tänä keväänä julkaisema eWelfare –raportti neuvoo, että terveydenhuoltojärjestelmän ICT -kehitystyössä on tarkoituksenmukaista keskittää resurssi isoihin kehitysprojekteihin, kuten sähköiseen potilaskertomukseen ja sähköiseen lääkemääräykseen. ”Nämä perusjärjestelmät muodostavat eräänlaisen terveydenhuollon ICT –infrastruktuurin, hermoverkon, johon muut järjestelmät tulevat liittymään ja jotka vetävät muun kehitystyön sitten perässään.”

Alueellisista piloteista kansallisiin palveluihin

Juuri näin on jo useamman vuoden ajan tehty. Ei Suomessa kehitys pysähtynyt Makropilotin päättyessä. Kuluneen kolmen vuoden aikana on saumattoman palveluketjun hanketta jatkettu Satakunnan lisäksi myös uusilla kokeilualueilla. Vuodenvaihteessa alueellista verkottumista tukevaa kokeilulakia jatkettiin kahdella vuodella ja samalla avattiin muillekin alueellisille toimijoille mahdollisuus hakea kokeiluun mukaan. ( http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/1561/index.htx) Sosiaali- ja terveysministeriöön saapuneet hakemukset osoittavat, että Manner-Suomen kaikki sairaanhoitopiirit ja lähes 90 % kunnista ovat hakeutumassa mukaan kokeiluun.

Jotta eri perusjärjestelmissä sähköisessä muodossa olevan asiakastiedon hyödyntäminen onnistuisi myös käytännössä tarvitaan vielä huomattava määrä lisätoimia, joihin kansallisen terveyshankkeen sähköisten potilasasiakirjojen hankkeessa nyt luodaan pohjaa. (http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=7989)  Lyhyesti sanottuna hankkeen tavoitteena on, että kansallisesti sovittavat sähköisten potilaskertomusten yhteensopivuutta sekä tietoturvallista tiedonsiirtoa tukevat määritykset ja valtakunnalliset palvelut ovat käytössä koko maassa vuoden 2007 loppuun mennessä.

Kansallisen terveyshankkeen puitteissa yhteisesti sovittujen määritysten toteutumista tuetaan myös varaamalla kehittämisrahoitusta, jonka avulla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastuussa olevien kuntatoimijoiden kehittämistyötä voidaan tukea. Tänä vuonna STM:n tuki sille kehittämistyölle, jota kuntasektorilla toteutetaan valtakunnallisella tasolla määriteltyjen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiastrategioiden toimeenpanemiseksi, tulee olemaan yli10 milj. €.

Samalla on todettu, että eri tietojärjestelmien välistä yhteistoimintaa ja tiedonsiirtoa on tuettava myös kansallisen tason palveluilla. Tiedon yhteensopivuutta ja yhteismitallisuutta on tuettu perustamalla Stakesin yhteyteen ns. koodistopalvelu, jonka tehtävänä on jakaa sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisissa toimintajärjestelmissä hyödynnettäviä termistöjä, nimikkeistöjä, luokituksia, rekistereitä ym. (http://www.stakes.info/koodistopalvelu/index.html) Tietosuojan ja -turvan parantamiseksi ollaan kehittämässä sähköisiä roolivarmenteita, joiden avulla myös verkkomaailmassa voi varmistua siitä, että todella ollaan tekemisissä laillistetun ammatinharjoittajan kanssa.

Roolivarmenteet ja sähköiset allekirjoitukset ovat tärkeällä sijalla myös sähköistä lääkemääräystä käyttöönotettaessa. Tämä eResepti –hanke on sekin ollut työn alla jo muutaman vuoden ajan. Esiselvitys valmistui syksyllä 2001, ja työryhmän hahmotteleman mallin mukaisesti on Suomessa lähdetty rakentamaan järjestelmää, joka olisi huomattavasti kehittyneempi kuin muualla yleiset ”sähköpostijärjestelmät”. Suomen malli mm. mahdollistaa asiakkaalle apteekin vapaan valinnan ja sen että lääkäri – potilaan suostumuksella – voi tarkastella kulloinkin voimassa olevaa lääkitystä ns. reseptitietokannasta, missä sähköisiä lääkemääräyksiä säilytetään 20 kk ajan. Järjestelmän pilotointi käynnistyi tämän vuoden toukokuussa.

Työn alla on lisäksi monia muitakin valtakunnallisesti merkittäviä hankkeita. Sähköinen arkistointi on sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että tietoyhteiskunnan näkökulmasta aivan keskeinen kysymys, missä yleisiä suuntaviivoja edelleen haetaan.

Palvelujärjestelmän ammattilaisille tulee jatkuvasti kehittää yhä parempia päätöksenteon apuvälineitä, jotka tulee pyrkiä integroimaan osaksi perustietojärjestelmiä, jotta niiden käyttö olisi mahdollisimman tehokasta ja vaivatonta. Suomessa on Duodecimin johdolla tehty varsin merkittävää työtä tällä saralla. Myös tietoteknologian hyödyntämistä opetuksessa ja täydennyskoulutuksessa on jatkuvasti kehitettävä.

Informaation jalostaminen tiedoksi

Tietoyhteiskunnan runkona olevat tietoverkot mahdollistavat myös aiemmin vain erikoiskoulutettujen ryhmien hallitseman tiedon tuomisen kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Siten tuorein ja laadukkain tieto voidaan ajasta ja paikasta riippumatta saattaa kaikkien saataville. Terveystiedon osalta sosiaali- ja terveysministeriön teettämä esiselvitys valmistui huhtikuussa 2004, ja parhaillaan ollaan valmistelemassa jatkotoimia asiassa.

Sosiaalialan kansallinen hanke on sekin käynnistynyt, ja sitä myöten on mahdollista rakentaa yhä tiiviimpää yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon välille. Onhan asiakkaan tarpeista lähtevä toiminnallinen verkottuminen ollut STM:n johtotähtenä kaikki ne vuodet, jotka ministeriö tietoteknologiastrategioita on ollut rakentamassa.

Lähinnä eurooppalaista kehitystä seuranneena ja tiedossani olevien kansainvälisten vertailujen perusteella en näkisi, että meillä on erityistä syytä huolestumiseen ja kansalliseen alemmuudentunteeseen – niin viehättyneitä siihen kuin olemmekin. Päinvastoin, mikäli nyt työn alla olevat kansalliset sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeita onnistutaan viemään suunnitellusti läpi, on hyvinkin mahdollista, että Suomessa viidessä vuodessa aikaansaadaan kokonaisvaltainen, kansallisella tasolla verkottunut terveydenhuoltojärjestelmä.

Ehkä me siinä vaiheessa voimme alkaa katsoa saavuttaneemme varsinaisen informaatioyhteiskunnan ensimmäisen vaiheen (läpi historianhan kaikki yhteiskunnat ovat olleet tietoyhteiskuntia). On myös täysin mahdollista, että voimme tuossa vaiheessa todeta olevamme tässä suhteessa johtava maa. Missään tapauksessa emme - tuolloinkaan - tule olemaan kaukana kärjestä.

Lopuksi täytynee taas kerran muistuttaa, että teknologia kuitenkin on vain väline. Se, että teknologia mahdollistaa jotain uutta ei vielä merkitse, että tämä ”uudistus” heti tulisi ajetuksi läpi. Teknologia on kylläkin äärimmäisen tärkeä kehitystä muokkaava tekijä, mutta kun yhteiskunnan peruspalveluista ja –rakenteista keskustellaan, niin ei pidä hämmästyä, jos muutkin toimijat ja toisenlaiset näkökohdat, arvot tai arvostukset yrittävät tehdä itsensä kuulluiksi.

Ralf Ekebom
projektipäällikkö
sosiaali- ja terveysministeriö